Lahjakkaasti pussiin

Blogini tarkoitus on pitää asiat simppelinä ja välillä vähän vähemmän simppelinä. Kirjoitan itsestäänselvyyksistä, joita ei tule ajatelleeksi niin usein, kuin pitäisi. Idea kuitenkin on kirjoittaa jotain positiivista. Nyt en aio tehdä niin. Miksi? Koska en halua ja koska käytän blogin haltian oikeuttani ”rikkoa tätä, jos jokin asia alkaa ihan tosissaan minua nyppimään”. No nyt nyppii.  Minua nyppii se, että ihmisten mielipiteitä tuomitaan. Minua nyppii se, että jos uskon menninkäisiin, niin olen hullu. Eniten minua kuitenkin nyppii se, että ihmiset ovat kapeakatseisia ja ilkeitä. Suoraan sanottuna tyhmiä. Lukeudun itse tähän samaan kategoriaan – olenhan ihminen muiden joukossa-, joten on aivan turha tulla osoittelemaan sormella ja huutaa: ”Hähää! Itse tuomitset!”. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö saisi hakata päätäni seinään ja nauraa päin tämän hullun maailman kasvoja.

Miettikää hyvät ihmiset, miettikää. Mikä on tämä ihmeellinen uskonsota, jota käymme virtuaalimaailmassamme? Vaikka nykyään ei noitia ja toisinajattelijoita poltetakaan roviolla, niin sanoilla seivästämistä harrastamme häikäilemättömästi. Ensin syytämme kirkkoa homojen hylkimisestä ja sitten hyökkäämme luomuruokaa syövien vegaanien kimppuun. Mikä yhteiskuntaamme vaivaa? Onko elämämme oikeasti niin köyhää ja tylsää, että viihdytämme itseämme toisinajattelijoiden mollaamisella? Onko oma itsetuntomme ja maailmankatsomuksemme niin hataralla pohjalla, että muut näkemykset pelottavat näin paljon?

Olemme kaikki ihmisiä. Jokaisella on sydän rinnassa ja aivot pääkopassa. Jos meidät avataan, niin näytämme samalta, oli ihonvärimme sininen tai oranssi. Jokainen haudataan samaan maahan ja jokainen juo samaa vettä, eikä sillä ole mitään väliä mihin uskoo – tai uskooko mihinkään.  Ja jos tähän aletaan tuomaan taivaat ja helvetit, niin… ettepäs ehdi! Se, mihin ihminen menee kuolemansa jälkeen on hänen uskonsa asia. Siihen en ota kantaa. Otan kantaa siihen, mitä se ihminen tekee kävellessään tämän maailman päällä hengittävänä lihaisen ihraisena kokonaisuutena, jonka aivoissa sähköimpulssit vievät viestiä siitä, mikä on totta ja mikä ei.  Siihen otan kantaa. Jokaisen ruumis maatuu. Sielu menee sitten jonnekin – jos siihen uskoo.  Ja saattaapa olla niin että menee siitä huolimatta, että ei usko.  

Niin, että ääripäät ovat typeryyden multihuipentuma eikä mikään, mikä tuomitsee toisen ihmisen – tai muun elävän olennon-, ole oikein. Syyttävät sormet katkaistaan ja tuomitsijat seivästetään sanojen terävillä keihäillä.  Meidän kaikkien sietäisi hävetä. Väitämme olevamme älykkäitä, mutta olemme kaikkea muuta.

Ja näin lopuksi heitän itseni lahjakkaasti pussiin sanomalla, että kaikkien pitäisi olla kanssani samaa mieltä. Ne ketkä eivät ole, ovat ajattelemattomia, sivistymättömiä ja juntteja.

Turhuutta on oravanpyörä

Pyörä pyörii ja pyörii

Pyörii ympäri kiivaasti

Ei se pyörä juoksemalla hidastu

Silloin se pyörii nopeampaa

Pyörä hiljenee kun itse hidastaa

Pyörä pysähtyy kun itse pysähtyy

Niin on maailman laita

Typerät ymmärtämättömät

Älkää antako jalkojenne juosta

Hidastakaa vauhtia

Pysäyttäkää hullu pyörä

Näännytätte muuten toisenne hengiltä.

-Ulla Huttunen-