Tahtoisin sateenkaaren

Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle.


Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle.


Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren


tai kiivetä korkean vuoren päälle ja omistaa sateenkaaren.


Tahtoisin tanssia metsässä ja rakentaa majan puuhun.


Tahtoisin saada myös hopealaivan ja purjehtia kuuhun.

-En tiedä-

Tahdomme paljon kaikenlaista. Osa tahtomastamme on järkeenkäypää ja osa taas täysin päätöntä. Tein itselleni listan kaikista niistä asioista, mitä tahdon. Ja supistin sen 10 asiaan, mitä halusin eniten – oli tahtomani järkeenkäypää tai ei. 

Ulla Tahtoo:

1. Päästä avaruuteen
2. Tietää, miten maailma loppuu
3. Tähtitieteilijäksi
4. Arkeologiksi
5. Meribiologiksi
6. Kirjailijaksi
7. Maailma parantajaksi
8. Maailmaympärysmatkalle
9. Sukeltamaan
10. Seikkailemaan

Aika järkevää, eikö? Tässä kävi niin, että kun olin saanut listani päätökseen, asioita oli noin 50. Huomasin poistavani ensimmäisenä kaikki konkreettiset tavara-asiat, kuten uuden pyörän ja MacBook Airin. Tämän jälkeen poistin kaikki rahaan liittyvän. En ehkä sittenkään halua miljonääriksi tai lisää palkkaa, jos pitää valita sen ja avaruuteen pääsyn välillä. En tietenkään ajatellut yhtään sitä, että rahalla ehkä saisi lennon avaruuteen. Tai voisi kertarysäyksellä parantaa maailmaa pikkuisen. Kun katson oikein tarkkaan, tajuan, että saisin monen tahtomani asian rahalla. Moneen muuhun taas (edes pikkuisen realistisiin), tarvitaan toista lempiasiaani – matikkaa. Tosi hauskaa.

Kuten arvata saattaa, matematiikka ei ollut sen enempää lempiaineeni koulussa kuin fysiikka tai kemiakaan. Biologia ja historia sen sijaan kiinnosti kovasti. No miksi en sitten lähtenyt lukemaan historiaa tai biologiaa? – Olin laiska. En jaksanut lukea pääsykokeisiin ja ajattelin lukion jälkeen, että haluan maailmanparantajaksi, joten valitsin sosionomi – tutkinnon. Pääsin sisälle ammattikorkeakouluun ja valmistuin lopulta. Ajattelin tekeväni sijaisuuksia muutaman vuoden ja jatkavani sitten opintoja yliopistossa – kunhan olisin ensin päättänyt miksi haluan.

En tee enää sijaisuuksia, enkä ole päättänyt miksi isona haluan.

Listastani hyppää esiin kaksi asiaa, mihin ei välttämättä tarvita niin suurta matikan osaamista tai hirveätä tukkua rahaa. Kirjailija – haaveeni ja seikkailu. Kirjailijaksi ryhtyminen vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, sekä hyvää kirjoitustaitoa ja päättäväisyyttä. Ja sen kirjan. Tietysti tavallaan toteutan tuota haavetta kirjoittamalla tätä blogia ja pitämällä runosuoneni auki. Ehkä jossain vaiheessa se ajatus kirjallekin löytyy ja saan luotua jotain etäisesti tarinaa muistuttavaa. Sekään ei kuitenkaan takaa vielä mitään.

Seikkailu taas saa tässä kohtaa jo ihan uudenlaisen säväyksen mielessäni. Luen tällä hetkellä Esko Valtaojan Kaiken Käsikirjaa, minkä sisällöstä en kerro tämän enempää – saat lukea sen itse. Kirja on saanut minut ihmettelemään maailmaa uudestaan ja miettimään, miten helposti me aikuiset kangistumme kaavoihimme.  Unohdamme käyttää korviamme, silmiämme, nenäämme ja sydäntämme. Käytämme aivan liikaa suutamme. Jos yrittäisimme unohtaa kaiken oppimamme ja katsoisimme ympärillemme lapsen silmin, ehkä hoksaisimme jotain oleellista. Ehkä hoksaisimme, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikka jättäisimme puhelimemme kotiin päiväksi. Ehkä hoksaisimme uudestaan sen, että kivi uppoaa joka kerta, kun sen tiputtaa veteen. Tai ehkä tuijottaisimme tähtiä uteliaina miettien, mitä ne oikeastaan ovat.

Seikkailuun ei tarvita muuta, kuin lämmintä vaatetta, termospullo ja kykyä kävellä ovesta ulos ilman mitään sen suurempaa syytä. Eikä se termospullokaan ole välttämätön. Ulos päästyään pitää lähteä kävelemään sinne, minne nokka osoittaa ja jatkaa kävelemistä, kunnes seikkailu tulee vastaan. Tämä ei välttämättä edes kestä kauaa, saatat nimittäin törmätä ensi askelillasi seinään – älä anna perikis. Käänny ja jatka matkaa, muista pitää silmäsi auki, ettet törmää seinään uudestaan – opi virheistäsi. Ennen pitkää tulet paikaan, joka on rauhallinen ja jossa haluat istua ja mietiskellä hetken. Pidä korvasi auki ja ole hiljaa – kuule, kuinka maailma huokaa. Takapuolesi saattaa kastua, tai puutua liiallisesta istumisesta, joten jatka matkaa – maailmassa on muitakin paikkoja. Jossain kohtaa seikkailuasi saatat törmätä uuteen esteeseen ja joutua palaamaan takaisin – älä hätäänny, aina löytyy uusi polku. Seikkaillessasi kohtaat erilaisia otuksia.  Osaa otuksista voi ärsyttää valitsemasi polku – pysy päättäväisenä. Oma polkusi on sinulle juuri se oikea. Lopulta tiellesi osuu otus, joka on valinnut saman polun kanssasi. Hetken kuluttua teitä voi olla useampia – et ole yksin.

Miten tämä liittyy asioiden tahtomiseen? Ei varmaan mitenkään, mutta monesti ne asiat, mitä eniten haluamme, on meillä jo. Emme vain tajua sitä. Usein myös tahtomissamme asioissa ei ole piirun vertaa järkeä. Jostain syystä senkin tajuaminen on hankalaa.

Siksi haastan sinuakin tekemään itsellesi oman ”Tahtoo” – listan ja supistamaan sen 10 asiaan. Saatat oivaltaa, että saadaksesi haluamasi, sinun pitää vain työntää nokkasi ulos kuplastasi, karistaa oletukset ja turhat pelot harteiltasi, ja astua pihalle. Tai sitten ei. Mistä minä sen tietäisin? Voihan olla, että kun avaat silmäsi haluillesi, oivallat, ettet oikeastaan edes tahtonut sitä, mitä kuvittelit haluavasi.  Tai sitten huomaat tehneesi toivelistan joulupukille. Oli miten oli, en usko, että työsi tässä kohtaa menee hukkaan.

Melkein meidän pihasta

alkaa suuri maailma:


Metsä pilven korkuinen,

lampi meren laajuinen.


Pihapolku koivikossa

 pian häipyy kadoksiin.


Kaarnavene lammikossa

 kelluu näkymättömiin.


Outo suuri maailma

 on heti portin takana.

-En tiedä-