Puu keinuttaa koko maailmaa

Puu

Puun oksa haaroo kahdeksi

Ja kaksi haaraa kahdeksi

Ne kaksi taas moneksi pienemmäksi

Puu kasvaa siitä suuremmaksi

Ja ottaa ilman syliin

Puun juuri haaroo kahdeksi

Ja kaksi haaraa kahdeksi

Ne kaksi taas moneksi pienemmäksi.

Puu kasvaa yhä vain suuremmaksi

Ja ottaa maan syliin

Ihmettä on jokainen puu

Oksat ja juuret, ilma ja maa

Puu keinuttaa koko maailmaa.

- Tuntematon-

Minulle puut ovat aina olleet pakotie. Puun oksilla on ollut hyvä köllötellä ja ajatella. Puihin pystyi kiipeämään karkuun ahdistavaa maailmaa ja ne antoivat suojaa sateella. Piilotin ensimmäisen runonikin puun koloon. Luotin puihin pienenä jopa niin paljon, että kiipesin vihaista apinaa sellaiseen karkuun, eikä se päässyt yhtä korkealle kuin minä – se oli sidottu puuhun.

Tämä lastenloru on yksi niistä mieltäni puhuttelevista runoista, joita punakantisen runovihkoseni sivuille on ikuistettu. Mietin tämänkertaisen kirjoitukseni sisältöä paljon. Harmikseni mieleni ei ole johdoilla kiinni antiikkisessa MacBookissani koska ideoita hyvistä jutuista tulvii pääkoppaani niin hurjalla vauhdilla (varsinkin nukkumaan mennessäni), etten itsekään pysy mukana.

Viimeksi tänään siskoni käski minut lopettamaan ajattelemisen, (mikä on sinänsä ihan hyvä käsky, sitä on vain äärettömän vaikea totella) kun pohdin edelleen punakantisen ja punakansisen  vihon/vihkon kielioppiasiaa.

No, sen ongelman sain ajateltua loppuun ja tehtyä päätöksen, että punakantinen on oikea, koska Microsoft Word ei tule punakynän kanssa vetelemään rumia viivoja tekstini alle.  Vihon/vihkoon – en ota kantaa, ei ota Wordikaan.

Pienistä asioista suurempiin: törmäsin aamulla artikkeliin, mikä sai minut ajattelemaan lisää.

Luonto, luonnonmukaisuus, eko, kierrätys, biojäte, sekajäte, ongelmajäte, jäte. Tiede,  äitimaa…hä? Apua!

Kuten aina, lasten loruista löytyy vastaus kaikkeen. Yksinkertaisimmillaan runo Puu menee asian ytimeen. Ei sen tarvitse olla sen ihmeellisempää. Etiopiassa, missä kasvoin lapsuuteni, kunnon metsiä on pinta-alaan nähden harvassa. Puunhakkuut ja karja ovat tehneet maan viljelykelvottomaksi.  Puu ei pidä enää maata sylissään. Ja nälänhätää on aina jossain.

Ei ihmisen tarvitse olla mikään ruudinkeksiä ymmärtääkseen, että ennen meitä oli vähemmän ja nykyään meitä on paljon enemmän. Vähääkään asioihin perehtynyt akvaarioharrastaja tietää, ettei 100l – tai minkään muunkaan kokoiseen - akvaarioon voi laittaa määräänsä enempää kaloja, tai ekosysteemi kaatuu. Tilaa pitää olla myös pieneliöille ja bakteereille, jotka hajottavat kalanpaskan ja kuolleet lehdet. Eläviä kasveja tarvitaan, sillä ne sitovat nitraattia,  mitä bakteerit hajottaessaan tuottavat, ja tuottavat happea, mitä kalat hengittävät. Osa vedestä vaihdetaan puhtaaseen kerran viikossa, ettei vedestä tule liian väkevää (jokainenhan tietää että vain puhdas vesi höyrystyy – kököt jäävät veteen vaikka vesimassa pienenee).  

Mutta kuka vaihtaisi meille puhdasta ilmaa saastuneen tilalle? Kukapa muu kuin puu? Meitä tulee kokoajan lisää ja puita kaadetaan, metsien tilalle raivataan kerrostaloja ja kaivoksia. Totta kai, sillä lisääntyvä populaatio tarvitsee asuintiloja, töitä ja työpaikkoja. Puiden on hyvin vaikea suodattaa lisääntyvää ilmansaastetta.  Ei siis tarvitse myöskään olla tiedemies ymmärtääkseen, mihin tämä yhtälö johtaa.  Olemme kuin kaloja hyvin suuressa ja hyvin huonosti hoidetussa akvaariossa.

ekologia -- Alun perin "ekologia" tarkoittaa elollisten olioiden ja niiden ympäristön välisen aineellisen vuorovaikutuksen eli "luonnon talouden" (esim. ravintoaineiden kiertokulku) tutkimusta. -- Etenkin johdokseen "ekologinen" ja sen lyhentymään "eko-" liittyy yleiskielessä useimmiten ajatus raaka-aineiden säästämisestä, luonnon saastuttamisen välttämisestä jne.

pieni sivistyssanakirja

Lyhyestä virsi kaunis, onneksi emme ole kaloja. Ymmärrämme, että teoillamme on seurauksensa. Tiede on tuonut meille keinoja vähentää saasteidemme määrää. Miksi emme käyttäisi sitä hyväksemme? Miten se, että ekologisuudesta ja luomusta on tullut trendi – on huono asia? Kuka kärsii siitä, että tiedämme enemmän, olemme kouluttautuneempia ja osaamme kierrättää? Itse en ole mikään mallikansalainen jätteiden lajittelussa. Aina välillä menee biojätettä sekajätteeseen ja paperia pahviroskikseen. Metallin ja lasin kierrätyksestä puhumattakaan. Silti ruokakaupassa tutkailen ruokien E-koodi listoja ja ostan mieluummin sellaista, missä ei ole lisäaineita. Käytän kuukuppia tamponien sijaan ja ruokin kissani suurimmaksi osaksi raa’alla lihalla. Yritän tehdä kestäviä valintoja.

Ihmettä on jokainen puu

Oksat ja juuret, ilma ja maa

Puu keinuttaa koko maailmaa

Annan sinulle tehtävän: Seuraavan kerran, kun menet lenkille metsään, ulkoiluttamaan koiraasi tai muuten vain ulos. Etsi puu, ihan minkälainen puu tahansa, ja silitä sitä. Kosketa puun kaarnaa ja anna sille rohkaiseva taputus. Sillä se puu on osa kaikkia niitä muita puita, jotka antavat meille sitä, mitä tarvitsemme elääksemme – happea, ilmaa, jota me kaikki hengitämme. Se puu sitoo meidän jätteitämme aina juurista latvoihin saakka ja tekee niistä jälleen käyttökelpoisia. Oikeastaan, se puu ansaitsisi sinulta halauksen.

Lopuksi puiden ja kasvien ihme. Se, mikä on kaunista ja oikein:

6H2O + 6CO2 →  C6H12O6 + 6O2