Meren alla on sellainen maa

Meren alla on sellainen maa

Jossa aallot sua hellästi keinuttaa

Siellä sinistä on joka puolella

Ylhäällä, alhaalla

ja kummallakin sivulla

Valonsäde siellä tekee taikojaan

Ja saa kaiken ympärillä kimmaltamaan

Pienen pienet otuset

Keijut veden alaiset

Tanssivat kanssa kalojen

Kanssa meren hopearatsujen

Meren alla on sellainen maa

Jossa aallot sua hellästi keinuttaa

Siellä kuulla voi musiikkia outoa

Hiljaista unohdettua laulua

Laulu kuuluu vanhalle valaalle

Tuolle valtameren suurelle asukkaalle

Jota aallot hellästi keinuttaa

Matkallaan kohti ulappaa.

Laulu kertoo ihmeistä kummista

Otuksista oudoista ja hulluista

Meren alla on sellainen maa.

Missä aallot laulua keinuttaa

Missä keijut laulun kanssa tanssia saa

Missä kalat aalloilla ratsastaa

Ja missä valaat ikuisesti laulaa saa.

Meren alla on kaunis maa.

-Ulla Huttunen-

Ylitin itseni ja kirjoitin sitten runon. Runo syntyi muistosta:

Kuvittele paahtavan kuuma päivä. Kuvittele keinuva vene. Kuvittele itsellesi märkäpuku ja painavat laitteet selkääsi. Silmilläsi on sukelluslasit, jotka eivät enää höyrysty – olet hienosti sylkenyt niihin ja huuhdellut ne merivedellä. Hengität jo ihme kapistuksen kautta, josta ilma menee keuhkoihisi rahisevan kuivana. Kapistus on tietysti regulaattori ja happi tulee selässäsi painavasta pullosta. Kaikki on valmista. Kuulet ohjaajasi huudon three, two, one, go!

Kaadut selkä edellä suloisen viileään meriveteen ja hetken kaikki on pelkkää kuplaa ja räpylää. Lähdet laskeutumaan kohti tummansinisiä syvyyksiä. Paine päässäsi kasvaa ja joudut jatkuvasti puhaltelemaan sormet nenällä ilmaa korvistasi. Vihdoin olet siinä, keskellä valtavan suurta merta. Et näe pintaa etkä pohjaa. Näet vain kaikkialla sinisen eri sävyjä. Auringonvalo heijastuu pienen pienistä planktoneista, jotka kimmeltävät sähkönsinisinä kaikkialla ympärilläsi. Olosi on kuin kimallepurkissa. Tunnet sydämesi paisuvan jostain, mistä? – Rakkaudesta maailmaan? Onnesta, että olet siinä, että näet? Rauhasta? Ei. Sydämesi paisuu riemusta ja ihmetyksestä. Tajuat ensimmäisen kerran elämässäsi, miten pieni ihminen on.

Sukeltaessaan syvälle, on helppo kadottaa suuntavaistonsa. Sama minne katsot, joka puolella on vain merta – sineä. Menit ylös taikka alas, kaikki tuntuu hetken samalle. Vain kuplat, joita hengittäessäsi puhallat, kertovat missä on pinta. Se on äärettömän pelottavaa, mutta silti niin kiehtovaa.  Olemme niin mitättömän pieniä tässä maailmankaikkeudessa, että kaikki kinat, kateudet, halut ja surut tuntuvat turhilta. Miksi kuluttaa aikaansa moiseen kun voi keskittyä ihailemaan sitä maailmaa, missä elää? Keskittyä elämään elämää.

Meri, siinä on suuri ihme.